1940-1959

Sähkön tuotanto kasvoi Suomessa maailmasotien välissä nopeasti. Kotien sähkönkulutus oli kuitenkin vielä vähäistä ja sitten talvi- ja jatkosota pakottivat säännöstelemään sähköä. Ennen toista maailmansotaa maan sähköistäminen oli ollut yritysten, kaupunkien ja yksityisten toimijoiden harteilla. Valtio otti paikkansa sodan jälkeen, rakensi ja pidensi kantaverkkoa ja pyrki sähköntuotannossa omavaraisuuteen. Sodan jälkeisenä aikana sähköistys eteni syvemmälle maaseudulle, kun sähköyhtiön miehet kiertelivät taloissa kyselemässä halukkuutta sähkövaloon. Pikkuhiljaa sähköiset kodinkoneet yleistyvät ja helpottivat kotien arkea. Suomalaiset kaipasivat myös viihdettä: elokuvat ja tanssit olivat suosiossa 1950-luvulla.

Merkkipaaluja KSOY:n taipaleella:

Pylväskyllästämön+henkilöstö+ja+pylväsvarastoaluetta

Elimäelle rakennettiin pylväspuiden kyllästämö 1958. Kuvassa kyllästämön henkilökuntaa.

1940 Toimialueen kunnissa sähköistysaste on 65 %.

1941 Sähkön hinta jäädytettiin kuudeksi vuodeksi.

1944 Yhtiössä toteutetaan osakkeiden vaihto, yksityisiä omistajia jää vain yksi.

1945 Verkossa toimii 343 muuntajaa.

1947 KSOY alkaa ostaa sähköä myös Imatran Voimalta.

1950 Toimialueen kunnissa sähköistysaste 85 %.

1954 Yhtiön viimeinen yksityinen omistaja luopuu osakkaistaan. Loviisasta tulee KSOY:n 19. omistajakunta.

1955 Talven lumimyrskyt paljastavat sähkölinjojen heikkoudet. 

1956 Orimattilaan valmistuu kookas muunto- ja kytkinasema. Virranjakelun taso verkoston länsiosassa turvataan.

1958 Oma pylväspuiden kyllästämö nousee Elimäelle ja on toiminnassa lähes 30 vuotta vuoteen 1986 saakka.

1958 Sähkön hinta vapautui säännöstelystä.

1959 Salmenkylään valmistuu yhtiön toinen suuri sähköasema.