Paimenlomalla nautitaan täysillä luonnosta
Eila Huusko viettää lomaviikkoa tyttärensä perheen kanssa lammaspaimenena Hiidenmaan tilalla Neitvuoren kainalossa, Anttolassa.
Hiidenmaan tilalla kesäkuinen perinnemaisema näyttäytyy parhaimmillaan. Luonnonkukat kukkivat kilpaa pihamaalla. Lampaat hakevat puiden alta varjoa auringon paahteelta, ja lammashaan takaa avautuu upea järvimaisema Luonterille.
Tilan päärakennus on aikamoinen aikamatka 1900-luvun talonpoikaisiin tunnelmiin. Puiset kalusteet, iso leivinuuni ja kamarit henkivät entistä aikaa. Tummat hirsiseinät pitävät helteen loitolla. Sähköä täällä ei ole, mutta jääkaappi toimii aurinkopaneelin voimalla ja kaasuliesi verannalla auttaa ruoanvalmistuksessa. Juomavesi on tuotava mukana. Järvessä riittää vettä peseytymiseen ja lampaille. Miten tällainen lomanviettopaikka löytyi?
– Tyttären ystävä oli ollut tällaisella paimenlomalla, ja siitä me saimme kipinän hakea mukaan. Minua arpaonni suosi, ja nyt ollaan täällä kolmessa polvessa ja varmasti haetaan uudelleenkin, hymyilee Eila Huusko ja hakee päiväunilta heränneen lapsenlapsensa kamarista.
Amalia, 10 kuukautta, seuraa tarkkana tapahtumia turvallisesti isoäitinsä sylistä. Ympäristössä riittää pienellä jatkuvasti uutta ihmeteltävää.
Pienelle Amalialle luonnossa riittää tutkittavaa ja ihmeteltävää. Ruoka ja uni maittavat raikkaassa ilmassa.
Luonto on täällä vahvasti läsnä
Neitvuori on Etelä-Savon korkein vuori. Hiidenmaan tilan vieressä kulkee luonnonsuojelualueen Hiidenpolut-reitistö, joten upeisiin maisemiin pääsee tutustumaan merkittyjä reittejä pitkin. Laavulla voi käydä syömässä eväitä.
– Luonto on meille kaikille tärkeä asia. Paimenviikko tuo mukavaa vaihtelua kerrostaloelämään Helsingissä. Täällä on hiljaista. Tyynenä iltana kukkien tuoksu on huumaava. Käkikin on vielä kukkunut. Perhosia ja niittykukkia on paljon.
Luonto on Eila Huuskolle tärkeä henkireikä. Hän on aina ollut innokas luonnossa liikkuja.
– Maisemat ovat täällä huikeat. Neitvuorelta näkyy kauas, ja näkymät vetävät kyllä vertoja Kolillekin, kertoo Sotkamosta kotoisin oleva Eila.
Seitsemän lammasta pitää yllä kasvuston monimuotoisuutta.
Ja sitten ne lampaat
Rohkein musta lammas tulee innokkaasti tutustumaan vierailijoihin ja haluaa rapsutusta. Lampaat ovat rodultaan kainuunharmaksia.
– Nyt täällä on seitsemän kainuunharmasta ja yksi Kainuun Harmaa, nauraa Eila viitaten omiin kainuulaisiin juuriinsa.
– Suurta työtaakkaa ei lampaista ole. Päivittäin tarkkailen, että lampaat ovat tallessa ja terveitä: syövät, märehtivät ja liikkuvat normaalisti. Pidän huolen, että niillä riittää vettä, suolakivi on paikallaan ja kivennäistä tarjolla.
Lampaat tekevät tärkeää työtä.
– Kun kotieläimet häviävät maisemasta, luonto villiintyy. Ensin tulevat horsmat, ja pikku hiljaa alue pusikoituu ja metsittyy. Samalla jotakin ainutkertaista häviää ympäriltä. Se on surullista. Sama kehitys näkyy Kainuussa. Onneksi täällä lampaat tekevät arvokasta työtä ja pitävät maiseman avarana.
Miten elämä sujuu sähköttömällä mökillä?
– Ensimmäiseksi loppuu virta matkapuhelimista, joten virtapankkeja on hyvä olla. Meillä ei ole autoa käytettävissä, ja mukana on pieni lapsi. Jo turvallisuuden takia on tärkeää tietää, että puhelin toimii ja sillä pystyy tarvittaessa hälyttämään apua lampaille ja paimenille. Viihdelaitteita ei täällä kaipaa, tosin nuoremmat haikailevat patteriradion perään. Onneksi valoa ja lämpöä ei nyt kesällä tarvita. Jääkaappi toimii aurinkosähköllä, ja kaasuliedellä saa tehtyä ruokaa, miettii Eila.
Vesi on kuitenkin kannettava, tiskit hoidetaan ulkona penkillä ja peseytyminen tapahtuu saunassa.
– Kyllä sähköä ja sen tuomia mukavuuksia arvostaa taas enemmän tämän jälkeen. On loisteliasta vain mennä lämpimään suihkuun.
”Täällä on vain niin ihanaa!”
Asiakasneuvoja Leena Hiltunen Metsähallituksen luontopalveluista kertoo paimenlomalaisten nauttivan täysillä luonnon rauhasta.
– Lomalaiset muksahtavat muutamassa päivässä tilaan, jonka olen nimennyt ”paimenlomakuplaksi”. Kun luonto on vahvasti läsnä ja häly ja kiire poissa, samoin mukavuudet, lomalainen saa aidosti nollattua mielensä ja alkaa todella rentoutua. Usein kommenttina on: ”Täällä on vain niin ihanaa!” Lepo on täydellistä: kännyköistä loppuu virta, sillä suurimmasta osasta majoituspaikoista puuttuvat kaikki mukavuudet, myös sähkö.
Paimenlomakonsepti lähti 2010-luvun taitteessa Kolilta, jossa keksittiin vuokrata kansallispuistojen alueita lampaiden laitumiksi perinnemaiseman säilyttämiseksi.
– Pian huomattiin, että olisi järkevää saada lampaille silmälläpitoa ja kevyttä paimentamista. Lähellä olevaa majoituspaikkaa alettiin vuokrata lomanviettäjille – ehtona lampaiden silmälläpito. Konsepti otti nopeasti tuulta alleen ja levisi ympäri Suomen. Nyt meillä on näitä paimenlomapaikkoja 15, ja niihin on kova tungos.
Perinteinen risuaita on aikamoinen taidonnäyte.
Paimenlomalaiset osallistuvat perinnebiotoopin säilyttämiseen
Paimenlomalla lomalainen saa käyttöönsä majoituspaikan ja velvollisuuden pitää silmällä alueella olevia lampaita, hevosia tai emolehmiä vasikoineen. Lomaviikon hinta on 400–630 euroa kohteesta riippuen, ja mökkeihin mahtuu suurikin joukko.
– Lomalaisia yhdistää rakkaus luonnossa olemiseen. Muuten lomalaisissa on kaikenikäisiä ja kaikenlaisia porukoita sukulaisista kaveriporukoihin. Taitoa eläinten hoitamiseen ei tarvita. Pääasia on, että eläinten pääluku pysyy samana. Jos jotakin poikkeavaa tapahtuu, mökeissä on ohjeet, miten pitää toimia. Omistajat pitävät huolta eläimistään. Rapsutuksia ja joskus juomavettä joutuu antamaan, mutta aikaa jää runsaasti lomailuun, kalastukseen, patikointiin ja rentoutumiseen.
Viikon lomailu luonnon keskellä ilman elektroniikkaa antaa monelle kaivatun katkoksen arkeen.
– Se voi auttaa myös arvostamaan entistä enemmän usein itsestään selviltä tuntuvia asioita, kuten sähköä. Moni arkinen asia tuntuu loman jälkeen ylelliseltä, kertoo Hiltunen.