Puutarhaharrastus – miksi kasvatusinto voittaa pettymykset joka kevät?

Siinä se komeilee: kilon painoinen kasvihuonekurkku. Oudon piikkinen ja pelottavan näköinen. Se muistuttaa enemmän etelän rannoilla nähtyjä banaaniveneitä kuin kurkkua. Kurkkuja piti kasvaa kasvihuoneessa kasoittain, naapureidenkin kyllästämiseen saakka. Ei tullut. Tuli kolme: tämä kummallinen mutanttiyksilö ja kaksi sen sisarta, puolet pienempinä, mutta onneksi hieman enemmän normaalin kurkun näköisinä.

Puutarhaharrastaminen on kummallinen juttu. Kevätauringon säteiden myötä herää uskomaton innostus uusien lajien kokeilemiseen. Taimikaupassa ollaan kuin karkkikaupassa. Kyllähän näillä leveyksillä jo munakoisot ja ananaskirsikat menestyvät. Kori täyttyy erikoisuuksista, ja kassalla ihmetellään saalista yhdessä myyjän kanssa. Sitten kotiin aarteiden kanssa: pesusienikurkut, oliiviyrtit ja viidakkokurkut istutetaan järjestykseen, kastellaan, kitketään ja odotellaan suurta satoa.

Kesän kuluessa viidakkokurkku valloittaa koko kasvihuoneen, mutta muistaa tehdä vain yhden hedelmän. Ananaskirsikat jäävät muun kasvuston jalkoihin, ja niukka sato varisee unohduksiin kasvihuoneen peränurkkaan. Oliiviyrtti maistuu kitkerältä, eikä sitä halua syödä kukaan. Sipulipenkkiin pesiytyy outo tuholainen, joka kaivautuu sipuleiden sisään mullasta. Kesälomamatkalta palatessa huomataan, että komeasta lehtikaalista on jäljellä vain runko, kun lehdet ovat päätyneet parempiin suihin. Pesusienikurkku sentään kasvattaa pesusieniä kurkkujen sijaan, mutta työpöydälle jää tehtäväksi miettiä, mitä ihmettä niillä oikeastaan tehdään.

Onneksi muutama häränsydän- ja kirsikkatomaatti punertuu loppukesän iloksi, ja niiden omaa luokkaansa oleva maku saa taas uskomaan itse kasvatettujen vihannesten arvoon. Myös yrttipenkki palvelee hyvin: sieltä voi napata makua kesäisiin ruokiin suoraan tuoreena.

Kannattiko? Taloudellisesti ei varmastikaan. Mutta jos kastelun ja kasvun seuraamisen voi nähdä terapeuttisena harrastuksena, ehkä sittenkin.

Syksyn lehtien pudotessa tulee taas tuttu tilinpäätös: ensi kesänä ei varmasti kasvateta mitään hulluja yrttejä tai kasveja. Torilta saa upeaa satoa pilkkahintaan verrattuna oman kasvatuksen kuluihin ja sadon arvoon.

Ja sitten, kun uuden kevään ensimmäiset auringonsäteet taas näyttäytyvät, alkavat siemenluettelot kiinnostaa, ja pian taimikauppojen ovien saranat kuluvat. Ihmisen satomuisti on lyhyt ja kasvatusinto häviämätön – monivuotinen ilmiö. Ehkä tänä vuonna pitää valita vain joku toinen kurkkulajike…